minne sinä menet, sinne menen minäkin

Tähän minä tartun, tämä on turvani muutoksen keskellä, kun on luovuttava kaikesta tutusta, mihin olen kotini ja turvani rakentanut: minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. 

Vaikka en tiedä onko tulossa parempaa vai huonompaa, kiittelemmekö itseämme täydellisestä ajoituksesta vai toteammeko, ettei tämä arpa voita: minä menen, minne sinäkin menet, ja sinä teet kotini minuun.

Sinun ihmiset ovat minun ihmisiäni ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä elät, siellä minäkin elän, ja minne sinä kuolet, sinne kuolen minäkin. Tähän minä tartun ja tämä on turvani muutoksen keskellä:

Minne sinä jäät, sinne minäkin jään.

Sinä olet pysyvin kotini.

(Ruut. 1: 16-17)