Kun sinä olet kanssani

Kun sinä olet minun kanssani, minulta ei mitään puutu.

Viet minut sinne, missä lepo on elämäntapa, rauha ruokaa ja hengityksen salpaavat vain maisemat, jotka saavat nauramaan epäuskoisina ja kysymään: ”Näetkö saman, minkä minäkin näen?”

 Ja kun oloni on tyhjä ja turta, ja aamu kuin seisoisi tiensä päässä, puhallat minun elämää kuin hiilloksen. Taputat olalle, ja ohjaat tielle, joka on toisinaan vaikeakulkuinen, mutta ei koskaan umpikuja.

Kun kuljen pimeässä laaksossa, jossa elämä ja kuolema näyttävät tasavertaisilta vaihtoehdoilta, sinä olet kanssani. Tunnet pimeän minussa ja ympärilläni, pidät lujasti kiinni. Siksi en pelkää. 

Ja niin kuin siinä ei olisi tarpeeksi, katat minulle pöydän niiden katseiden eteen, joiden alla olen itkenyt, hävennyt, pelännyt ja tuntenut itseni vähemmän ihmiseksi. Istutat minut pöytään, ja sanot lujalla äänellä: ”Hän on minun kanssani”.

Annat viisautta ja voimia sen verran, että selviän tehtävistä ja ihmisistä, jotka olet minulle uskonut. Annat myös iloa, iloa niin paljon, ettei lasini ole puoliksi tyhjä tai täynnä, vaan se valuu yli ja kastelee pöytäliinan.

Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minua kaikkina elämäni päivinä. Minä saan asua kanssasi päivieni loppuun asti.

Eikä minulta mitään puutu.

(Ps 23)