Loppu hyvin, kaikki kesken

”Loppu hyvin, kaikki hyvin” on lause, jonka alle usein haudataan traumat ja vaikeat kokemukset.

”Kukaan ei kuollut” on lapiollinen hiekkaa kipeiden kokemusten päälle. ”Ainakin itse olet elossa” - toinen lapiollinen. ”Mitä vielä itket” joukossa on jo soraa.

Vaikka trauman kohdanneelle loppu on alku. Se vasta on lupa reagoida, lupa tuntea kaikki niin kuin se kerran tuntui. Kastella itkulla kukat ja elämä, joka olisi voinut olla oma.

Kun loppu on hyvin, kaikki on vasta hyvin alussa. 

Toipuminen on alussa, toivo on alussa, luottamus tulevaisuuteen hauraana taimena, jonka helposti tallaa, jos ei kestä katoa surua toisen silmissä. 

Toipuminen ottaa aikansa. Trauma lohkeaa pieninä paloina eikä sen käsittelyä voi nopeuttaa sen enempää kuin itseään sen hitaudesta syyttää.

Kaikki on nyt niin hyvin, kuin on mahdollista olla. Vielä on luvassa merkityksellisiä päiviä, ja aamuja, jolloin ilo ja hengitys kulkevat yhtä helposti.

Mutta vielä kaikki on hyvin kesken. 

Ja saa ollakin.