”Loppu hyvin, kaikki hyvin” on lause, jonka alle usein haudataan se, mikä on liian vaikea kohdata. Mullalla peitellään maan syvyyksiin kaikki, mikä on liian raskasta nähdä.
Vaikka trauman kohdanneelle loppu on pikemminkin alku. Se on kohta, jossa vasta on tilaa reagoida. Kohta, jossa on turvasta käsin mahdollista tuntea kaikki sellaisena kuin se kerran tuntui, muistaa kaikki niin kuin se tapahtui.
Kun loppu on hyvin, kaikki on vasta hyvin alussa.
Toipuminen on alussa, toivo on alussa. Luottamus tulevaisuuteen on vasta hauras taimi, jota on itkulla kasteltava ja rakkaudella katseltava, vaikka kasvua ei silmillä havaiten näkyisi.
Vielä tulee päiviä, jolloin ilo ja hengitys kulkevat vaivattomasti kuin vesipisara lehden pinnalla. Vielä ajatukset muodostavat kauniin kaaren, jossa on selkeä alku, loppu ja niiden välissä monet merkitykset.
Mutta vielä kaikki on hyvin kesken, hyvin alussa – ja saa ollakin.
Särkyneiden naisten seura, 2026