Ilo on hauras lintu

Ilo on hauras lintu. Silloin, kun se nousee siivilleen, on parasta olla hiljaa ja antaa sen tulla luo.

Surua on kuunneltava varoen, mutta iloa hievahtamatta, sillä toisen surua, vihaa tai pelkoa ei voi varastaa, mutta ilon voi. 

Kuuntele siis tarkasti silloin, kun iloni alkaa puhua.

Anna sen nauttia lennosta, nauti sinäkin  hyvästä tuulesta.

Älä laske, onko iloni aikaista tai kantaako se – älä, vaikka tarkoitus olisikin hyvä. 

Ilo pesii siellä, missä ihminen on aidoimmillaan. Kun päästän iloni ilmoille, annan luvan katsoa sinne, minne muut eivät näe.

Turhautumiseni kuulevat kaikki, mutta iloni on luottamuslause. Jos lyöt ilon alas, osut minuun. Siksi kuuntele. 

Ennen kuin ihminen uskaltaa iloita, hänen  on täytynyt alkaa luottaa. Luottaa siihen, että on osannut laskea oikein onnensa kantavuuden, ja että suurempi tuuli kantaa silloin, kun siivet eivät. 

Silloin, kun ilo on syvää, se on myös pyhää. 

Ilo on hauras lintu.

Anna minun lentää.